Siirry sisältöön

ARVOSTELUT HAMMURABIN HENGESTÄ

ARVOSTELUT - JYRI HOKKINEN - HAMMURABIN HENGESSÄ 


Blogi: Kirjavaras Rere / Reija Karvonen / 20.02.2017

Juha Mäntylä. Kirjan vuoksi 20.02.2017

Tanotorvi 5/2017 / Kari Varvikko / 06.05.2017

Blogi: Elämä on ihanaa / Mannilainen / 04.04.2017

Ruumiin kulttuuri 3/2017 Pirjo Ylöstalo

 


Tanotorvi 5/2017 / Kari Varvikko / 06.05.2017

Jyri Hokkisen Hammurabin hengessä tekemisen meininkiä

Jyri Hokkinen: Hammurabin hengessä. Hogane Publishing. 237 s.

Alunperin Kantsun kundi Jyri Hokkinen on vuoden alussa julkaissut Foka-trilogiansa toisen osan; Hammurabin hengessä. Ensimmäinen dekkari Rypsisade ilmestyi vuonna 2015 ja kirjoittaja uskoo saavansa myös kolmannen osan Barbelon sisaret valmiiksi vielä loppuvuodesta.

Jyri kirjoitti ekan dekkarinsa neljässä kuukaudessa. Toiseen on todennäköisesti kulunut enemmän aikaa ja se on ollut kirjalle vain eduksi. Jo Rypsisateessa oli esikoiskirjailijalle hienoa kerronnan ja juonen punomisen otetta. Kiinnitin tuolloisessa Tanotorven kritiikissäni huomiota myös siihen, että kieliasu oli paikoillaan. Niin nytkin.

Trilogian päähenkilönä seikkailee Sörkassa portsarina työskentelevä entinen poliisi Tapio ”Foka” Fokin, joka sotkeutuu selvittelemään venäläisten ja suomalaisten huumeveijareiden edesottamuksia. Hammurabissa huumeiden myötä väkivalta lisääntyy ja teot raaistuvat. Peliin puuttuvat Moskovan diilerit ja Köpiksestäkin haetaan vauhtia.

Moskovan tappaja etsii Fokaa ja kiristäjällä Kööpenhaminasta on rahanarvoista tietoa. Hokkinen kuvaa vetävästi näiden kahden kovanaaman edesottamuksia. Molemmat ovat omalla tavallaan murhaavia tyyppejä, mutta vain toinen selviää hengissä.

Hokkinen on ilmeisestikin lukenut Stieg Larssonin Millennium trilogiansa hyvin, sillä Moskovan huumeliigan naaraspuolinen tappaja muistuttaa olemukseltaan Larssonin tietokonehakkeri Elisabeth Salanderia; tiukka ja tarkka akka.

Hammurabin kuvioissa ovat tiiviisti mukana edelleen myös Fokan Kantsussa asuva faija, poliisina työskentelevä tyttöystävä Miia ja metsästyskoiraksi jalostettu beagle Japi, jonka luultiin kuolleen, mutta onkin miehen suureksi iloksi selvinnyt hengissä.

Odotan mielenkiinnolla Foka-trilogian kolmatta osaa Barbelon sisaret. Hienoa olisi, jos kirjailija toisi rikosromaanien sivuille vaikkapa pienenkin säväyksen lisää alamaailman mimmien roolia. Sopiva annos romantiikkaa ja seksiä on aina paikallaan, mutta myös laskelmoivat ja tarkoin hommansa hoitavat älykkömimmit lisäävät jännitettä.

Hammurabi täyttää hyvin paikkansa uusien rikosromaanien joukossa. Jo kahdella jännittävällä dekkarillaan Jyri on osoittanut luovat kykynsä ja uskonkin, että laajemmatkin lukijakunnat löytävät hänessä mieleisensä rikoskirjailijan.

Suosittelen.

Kari Varvikko

---

Blogi: Elämä on ihanaa / Mannilainen / 04.04.2017

Jyri Hokkinen: Hammurabin hengessä

Sain mukavan yhteydenoton, kun Jyri Hokkinen alias Hogane otti minuun yhteyttä. Häneltä oli ilmestynyt uusi kirja Hammurabin hengessä (Hogane Publishing, 2017) ja hän kysyi, haluaisinko kirjan luettavakseni. Tokihan minä halusin, koska olin lukenut Rypsisateenkin, joka on trilogian ensimmäinen osa. Kiitokset kirjasta lähtevät siis itse kirjailijalle. Paikalliset kirjastot eivät olleet aikoinaan hankkineet Rypsisadetta kokoelmiinsa, joten oli aivan pakko tarkastaa, mikä on tilanne Hammurabin hengessä kanssa. Hurraahuutoja! Oma kotikirjasto odottaa peräti yhtä kappaletta kokoelmiinsa. Jotain edistystä on tapahtunut.

Hammurabin hengessä jatkaa siitä, mihin Rypsisateessa jäätiin. Foka saa koiransa takaisin, mutta suhde rikospoliisina työskentelevään Miian takkuillee. Miia tutkii pizzeriassa tapahtunutta rikosta, johon Foka on sotkenut näppinsä enemmän kuin perusteellisesti. Miia ei tunnu huomaavan Fokan etääntymistä, mutta hyväksyy työkiireidensä keskellä sen, että Foka viettää enemmän aikaa mökillä. Leku, jolla on ollut suhteita pizzerian omistajaan Rami Temoseen, on häipynyt omille teilleen Kööpenhaminaan. Miehellä ei ole repussaan aivan puhtaita jauhoja, ja niinpä hän joutuu Kööpenhaminan yössä kolkatuksi. Lekun palatessa Suomeen, joutuu hän keskelle kidnappaustilannetta. Kekseliäs mies on kekseliäs, ja keinoja kaihtamatta vapautuu nappaajansa kynsistä. Ei mene pitkään, kun miehellä alkaa olla hieman kuumat paikat, joten on aika jättää Suomi, mutta sitä ennen tarvitaan kahisevaa. Lekulla on sisäpiiritietoa Fokan sekaantumisesta pizzerian tapahtumiin, joten mikä onkaan parempi keino saada rahaa kuin kiristys. Mutta miten tähän kaikkeen liittyy Moskovan alamaailma?

Nyt täytyy sanoa, että tykkäsin, tykkäsin ja tykkäsin. Pidin siitä, kuinka kirjassa päähenkilöksi nousi Leku. Mielenkiintoinen ja jollain lailla huvittava tapaus, vaikkakin hyvin arvaamaton. Fokalle on toki kirjassa oma paikkansa ja mielenkiintoiseksi tämän tekee se, kuinka trilogian viimeinen osa etenee. Pidin myös siitä, millä tavoin Fokan etääntyminen Miiasta kerrottiin. Oli todella realistisesti kuvattu. Kiinnostaa myös tietää, kuinka Miian tutkimukset uuden tai oikeastaan vanhan tapauksen kanssa etenevät ja kuinka ne yhtyvät kaikkeen muuhun.

Mielestäni kirjassa näkyy myös Hokkisen kehittyminen kirjailijana. Tekstiä on helppo lukea ja kertomus etenee loogisesti. Hieman mietin sitä, kuinka helppo lukijan on päästä mukaan tarinaan, jos ei ole lukenut Rypsisadetta. Voi olla, että paikoitellen voi olla hankala tietää ja ymmärtää asioiden taustoja, jos ei ole lukenut trilogian ensimmäistä osaa. Hammurabin hengessä -kirjassa on paljon tapahtumia, eikä ainakaan allekirjoittaneella tullut tylsää hetkeä kirjan kanssa. Pidin myös siitä, kuinka yllättävä loppukohtaus oli.

Jyri Hokkisen Hammurabin hengessä -kirjaa suosittelen dekkareiden ystäville ja henkilöille, jotka uskaltavat ottaa käteensä hieman tuntemattomamman tekijän kirjan käteensä.

Osallistun kirjalla Facebookin Dekkariryhmän lukuhaasteeseen 2017. Jyri Hokkisen Hammurabin hengessä menee luokkaan Ö. Ihan wapaawalintainen kirja!

---

Blogi: Kirjavaras Rere / Reija Karvonen / maanantai 20. helmikuuta 2017

Jyri Hokkinen: Hammurabin hengessä

[..Takakannen kuvaus kirjasta jätetty pois..]

Hammurabin hengessä on jatkoa noin vuosi sitten ilmestyneelle Rypsisateelle, joka esitteli meille Fokan ja tämän ystäväpiirin unohtamatta muutamaa laita- ja hämäräpuolen kulkijaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat suoraan jatkoksi edellisiin tapahtumiin, joten edellisen osan lukemisesta on hyötyä. Menneisiin kyllä viitataan, ja tapahtumien kulusta muistutetaan, mutta se ei ole aivan sama asia.

Tällä kertaa Foka itse ei ole suurimmassa roolissa vaikka hänen “toilailujaan” saammekin seurata vähäsen. Fokan kohdalta kirjan tapahtumat ovat oman olemuksen pohtimista ja edellisen kirjan kieltämättä varsin ikävien tapahtumien jälkipyykin pesemistä. Miten elää omien tekojensa kanssa? Miten toimia, etteivät asiat enää enemmän menisi pieleen? Miten estää muita kärsimästä enää enempää? Foka on suurien kysymysten edessä, eivätkä päätökset ole helppoja tai aina täysin hänen itsensä päätettävissä.

Fokan tyttöystävä Miia saa enemmän “ruutuaikaa”. Hän nimittäin tutkii pizzerian tapahtumia, mikä on omiaan tietenkin kiristämään Fokan suhtautumista Miiaan. Pelko siitä, että jotain voisi lipsahtaa on suuri ja tilanne kiristää kaksikon välejä. Kirjan loppupuolella lämmitellään myös Miian vanhempaa juttua, jonka olin itse miltei autuaasti unohtanut. Murhatut nuoret naiset, joilla on erikoinen tatuointi. Selvästikin (ja toivottavasti) tähän tullaan perehtymään paremmin sarjan seuraavassa osassa.

Hammurabin hengen kiistaton sankari on kuitenkin Leku. Nuorukainen, joka tuntuu joutuvan ongelmista toisiin, mutta selviävän niistä. Pystyvä ja kekseliäs poika. Fiksu nuorukainen jolla vaikuttaisi olevan mahdollisuuksia vaikka mihin, jos hän vain malttaisi pysyä erossa epäilyttävistä piireistä. Lekun seikkailuja oli minusta mukava lukea ja tietyllä tapaa hän nousi jopa Fokaakin mielenkiintoisemmaksi tapaukseksi. Ehkä Leku todella on sitä. Kiinnostavampi ja lähestyttävämpi kuin Foka. Hänellä on ongelmansa, mutta hän osaa hallita niitä. Vaikka hän, samoin kuin Foka, juo miltei koko ajan, tuntuu juominen olevan ehkä hivenen paremmin hänen hallinnassaan.

Hokkinen jatkaa suoralla ja kiertelemättömällä tyylillään. Hän kuvaa tapahtumat rehellisesti ja avaa lukijan eteen maailman, joka on olemassa, mutta jonka aika moni haluaa sivuuttaa. Helsingissäkin on oma alamaailmansa. Siellä liikkuu jos jonkinlaista kulkijaa; huumeveikkoja, alkoholisteja… Tämän maailman ihmisten elämää on ainakin minun hankala ymmärtää. Itselleni myös Fokan alituinen juominen, ilmiselvä alkoholiongelma ja siitä johtuvat ongelmat alkoivat olla lopulta liikaa. Etenkin kun lähes kaikki muutkin kirjan henkilöt tuntuvat aloittavan päivänsä korkkauksella.

Teksti on luettavaa ja tapahtumien soljuessa eteenpäin ei todellakaan ehti pitkästymään. Yllätyksiä ja yllättäviä käänteitä on luvassa. Monet niistä myös positiivisia. Ainakin lopulta. Hokkisen Foka on erilainen, karu ja hivenen rujokin sankari, jonka elämä ei aina mene ihan putkeen. Onneksi hänellä on sentään ystävänsä, jotka ovat valmiit uhraamaan paljon hänen eteensä. Hammurabin hengessä on kirja erilaisen jännityksen ystäville, sellaisille, jotka hyväksyvät sankareissaan ihmisen heikkouden ja virheet.

---

kirjanvuoksi.blogspot.fi / Juha Mäntylä / 20.02.2017

Jyri Hokkinen - Hammurabin hengessä / Hogane Publishing

Monelle on tuttu fraasi "Silmä silmästä, hammas hampaasta." Tämä fraasi juontaa jo 1760 luvulta ennen ajanlaskun alkua. Kyse on lakikokoelman eräästä laista, joita on yhteensä 282 pykälää, kyse on Hammurabin laista, ja se on nimetty sikäläisen Babylonian kuninkaan Hammurabin mukaan. Tosin "Silmä silmästä, hammas hampaasta" ei ole suoraan Hammurabin laista vaan Hammurabin laista löytyy samantyyppisiä useimmiten väkivaltaan liittyviä lakia. Kuitenkin jostain syystä juurikin tämän tyylisiä vastaavia fraaseja kutsutaan Hammurabin laiksi.

Jyri Hokkisen uusin kirja Hammurabin hengessä jatkaa tarinaa oikeastaan siihen mihin edellinen kirja Rypsisade päättyi. Ovimies Tapio "Foka" Fokin sotkeutuu puolivahingossa huumeliigan kuvioihin jota johdetaan Moskovasta käsin. Foka saa nopeasti peräänsä ammattitappajan ja kaikesta irtipääseminen ei ole niin helppoa kuin ovimies olettaa. Kimurantiksi kaiken tekee, se että Fokan tyttöystävä sattuu olemaan rikospoliisi ja kun vielä Kööpenhaminasta päin ilmestyy tarinaan kiristäjä saa kirjailija Hokkinen Hammurabin henkeen jännittäviä piirteitä.

Foka-trilogian toisessa osassa päähenkilöksi ei nousekkaan itse Foka vaikka niin saattaisi olettaa vaan Fokaa pidetään siististä sivuroolissa, joka nostaa nokkansa pintaan aina niissä tärkeissä hetkissä. Päähenkilöksi nousee ohitse Fokan nuorimies Leku joka on tyypillinen dekkarisankari, ongelman perästä tulee heti toinen ja niistä irtipääseminen tuottaa suurta vaikeutta. Mietinkin, että kirjan hahmoilla ei kenellään taida mennä kovin hyvin, paitsi yksi poikkeus on. Mainittu poikkeus on Japi-koira, joka suureksi iloksi on selvinnyt hengissä ja palaa ilahduttaman niin jotenkin syrjäytyneeltä tuntuvaa Fokaa, sekä hänen isäänsä.

Hokkinen kirjoittaa suoraa tekstiä, ei pyytele anteeksi jos kaikki ei ole kohdillaan, pääasia että tarina kulkee eteenpäin. Hahmona Foka on perusjuntti suomalaisten dekkarikirjojen sankari josta joko pitää tai ei pidä. Itselläni on tällä hetkellä ristiriitaiset tunteet Fokan suhteen, mutta ehkäpä ne kirkastuu kun kirjan takakannen mukaan sarjan kolmas osa Barbelon sisaret ilmestyy vielä tämän vuoden puolella. Toivottavasti Foka pääsee siinä jälleen suurempaan pääosaan, kuten hän oli erittäin mainiossa sarjan aloittaneessa osassa.

Ruumiin kulttuuri 3/2017 14.10.2017 Pirjo Ylöstalo

Puolikovaa kotimaista

Jyri Hokkinen: Hammurabin hengessä. Hogane Publishing. 237 s.

Nuoret miehet ovat löytäneet niin sanotusti tavallista työntekoa helpomman keinon ansaita rahaa. Trilogiaksi kaavaillun sarjan ensimmäisessä osassa venäläisten kautta kulki huumekauppa. Toisen osan prologissa ikääntyneen tölkkejä keräävän mummelin kärryssä on loukkaantunut koira, jolle baarityttö antaa vettä ja soittaa poliisille.

Entinen poliisi Foka, nykyinen kalliolaisen kapakan ovimies, elää nuuskan, viinan, poliisityttöystävän, karaten ja rakkaan Japi-beaglen ympäröimänä. Puhelinsoitolla voi vapautua töistä, kun pitää lähteä "kaatamaan".

Koston kierre alkaa, kun selviää, että Itä-Pakilan pizzerian huumekauppaa pyörittävät venäläiset kolhivat Fokan koiraa. Pizzeriassa tapahtuneen veriteon tutkijana on Fokan tyttöystävä, ja kun venäläiset ovat kadonneet, lähettää Venäjän liigan johto kauniin naisgansterin etsimään kadonneita. Tyttö onkin näppärä selvittämään nuorten miesten hommia. Mukaan sekaantunut amfetamiinin välittäjä pyörähtää Kööpenhaminassakin.

Fokan tilannetta hankaloittaa tyttöystävä, johon on otettava etäisyyttä tämän työn vuoksi. Lepoa ja ratkaisuja pitää hakea isän ja tämän ystävän luota Lahden Luhtikylästä.

Kirjan teksti on vauhdikasta ja pitää jännitystä yllä, seksikohtauksia unohtamatta. Välillä intensiteetti löyhenee toistuviin "alkaa tekemään" - tai "lähtee menemään" -sanamuotoihin. Tai kirjoittaja on tavoitellut nuorison suosimaa puhetapaa. Siitä huolimatta on mukava lukea Kallion ja Alppilan kulmille sijoittuvaa jännitystä, kun myös Lahden Luhtikylä on tuttua maisemaa. Teoksen loppuosassa viritellään kolmannen osan teemoja.

Pirjo Ylästalo