Siirry sisältöön

Sepramilla ja ilman

Sepramilla ja ilman

No just

Vuosituhannen alussa tuli painettua vähän liikaa duunia. Pääsin mielenkiintoisiin koodaustöihin Aldatalle ja nousukiidossa ei työtunteja kukaan jarrutellut. Etenin nopeasti projektipäälliköksi ja oli aika rouheeta kun palkkakuitissa oli esim. 38 tonnia kuukauden hommista ylitöineen.

Koodaaminen on aika vaativaa työtä aivoille. Kuvittele tekeväsi vaikka 14 tunnin työpäivä niin, että joka toinen tunti teet ristisanatehtäviä ja joka toinen ratkot sudokuita. Ei niin kivaa kun luulis. Aivotkin tarvitsee lepoa. No minä en sitä tiennyt. Urheilijana ajattelin, että ihminen on yhtä kuin keho. Eihän pää voi väsyä. No niinhän sitä luulis. Tein puolitoista vuotta duunia yli 70 tuntia viikossa. Jossain kohdassa alkoi suorituskyky tippua ja romahti lopulta kokonaan.

Viriviritööttööt

Vantaan lääkäriasemalla psykiatrin erikoislääkäri Kim Julin sanoi mulle:
KJ: "Mulla on sulle Jyri hyviä ja huonoja uutisia. Kummat haluut ensin?"
- Paa hyvät ensin
KJ: "No nyt mä tiedän mikä sua vaivaa. Sä oot ihan piipussa kun oot tehnyt järjettömästi liikaa duunia."
- Mites sitte ne huonot uutiset?
KJ: "Katos mä oon psykiatrian erikoislääkäri ja en oikeestaan tiedä miksi tota sun tilaas pitäis kutsua. Oot mennyt vakavasta burnoutista ohi sata lasissa jo varmaan vuosi sitten. Sä muuten lähet nyt parin kuukauden lomalle."
- Mitä mä muka sanon mun pomolle?
KJ: "Sano sille vaikka, että haista v...u."

Kun sitten jäin duunista pois niin kunto tippui aika pahasti. Päälle pistettiin SSRI-lääkitys (nykyisin Sepram) ja jotakin masennuslääkettä. SSRI-lääkkeillä (serotoniinin takaisinoton estäjät) on pitkä puoliintumisaika. Tämä tarkoittaa, että ne myös alkavat vaikuttaa hitaasti. Siksi mulle alussa määrättiin myös ihan perinteisiä masennuslääkkeitä (siis sellaisia, jotka väsyttävät jne.).

Pitäs osaa ottaa iisimmin =)

Paranin ennätysvauhtia masennuksesta. Kahden kuukauden päästä olin takaisin töissä. Tein lyhyempiä päiviä ja välttelin töitä viikonloppuisin. Kaikki oli taas ihan ok. SSRI-lääke ei minua haitannut. Se oli vähän kuin olisi ottanut multitabsin (vaikuttaa kenties johonkin, mutta mitään muutosta ei huomaa). Hoitava lääkärini sanoi, että voin joutua syömään lopun ikääni 20 mg päivässä. Minua asia ei haitannut kun mitään vaikutusta lääkkeestä en huomannut. Ainut asia mistä oikeastaan muistin koko lääkityksen oli se, että jos lääke aamulla jäi ottamatta niin iltapäivällä aloin tuntea kevyttä huimausta. Eli nappi vaan poskeen ja kaikki hyvin.
Opin myös tunnistamaan orastavan työuupumuksen ensimerkit ja himmaamaan heti tahtia niiden ilmaantuessa. Duunit jatkui - vuodet vierivät ...

Vetänyt yli 15 vuotta niiku mitä?

Viime vuonna pistin alkoholin suhteen korkin kiinni. Päätin myös irroittautua nikotiinista. Samassa yhteydessä aloin miettiä, että tarvitsenko tosiaan Sepramia. Mutta ennen kaikkea tajusin vetäneeni yli 15 vuotta lääkettä, josta en oikeestaan tiennyt yhtään mitään. Googlailin vähän aiheesta ja meinasin paskata housuuni. Lääke kyllä toimii, mutta sillä on myös varsin kyseenalaisia sivuvaikutuksia. SSRI-lääkkeet ovat myös tuhonneet monen ihmisen elämän (jos kohta myös pelastaneet) ja siitä irroittautumista on varsinaisia kauhutarinoita pilvin pimein eri foorumeilla. Monet ovat yrittäneet irrottautua Sepramin käytöstä, mutta luovuttaneet kamalien vieroitusoireiden takia. Kaikilla lääkettä vähentävillä on ainakin ärtymystä, mielialojen vaihtelua, sähköiskun kaltaisia tilttejä päässä, huimausta, puutumisen tunnetta, jne. Myös itsemurhien riski kasvaa rajusti, jonka lääkkeen valmistaja auliisti myöntääkin. Sen sijaa lääkevalmistajan virallinen linja käytön lopettamisesta kuuluu: "On suositeltavaa, että lääkkeen annostusta ei lopeteta äkillisesti vaan annosta pienennetään asteittain parin viikon aikana." WTF!?!?!? Sopii kokeilla. Jos mä oisin lopettanut parissa viikossa niin Larun sillan alla olisi piparkakku-ukon muotoinen avanto =D

Vähentelin vähemmäksi vähitellen

Pelottavista webbi-jutuista huolimatta päätin kuitenkin alkaa tiputtamaan Sepramia ulos elämästäni. Pääasiallinen syy on se, ettei ole kivaa olla riippuvainen jollekin. Ei ole paljon väärti olla karatemestari, jota alkaa huimaamaan jos ei aamulla ota pientä valkoista tabua. Buu-fucking-huu. Ei käy mulle. Olen koko elämäni yrittänyt valmentaa itsestäni toimintakykyistä äijää. Haluan olla mies, jonka voi tiputtaa Lapin erämaihin stidiaskin ja tylsän linkkarin kanssa. Syksyllä ratsastan sitten Rovaniemen raittia kesytetyllä porolla karhuntalja harteilla kesytetty susi vieressä jolkotellen =D

Reippailu Topin kaa jeesii pitämään rytmit kohillaan =)

Ensimmäiset pari viikkoa otin aamulla 3/4 tabua Sepramia (eli 15 mg). Satunnainen huimailu alkoi saman tien. Webissä sähköiskuiksi kuvatat "aivonapsut" alkoivat myös heti. Ne ei satu, eikä ne ole minusta oikeastaan edes kovin epämukavia. Mulla näitä "napsuja" tulee heti kun lähden kävelemään. No siinähän napsuu - ei haittaa =)
Alussa homman teki vaikeaksi se, että kärsin samalla nikotiinin vieroitusoireista (en muuten suosittele tätä tuplapakettia kellekään).
Innostuin kuitenkin kun oireet olivat paljon lievempiä kuin olin kauheiden webbi-tarinoiden pohjalta odotellut ja tiputin annoksen 10 mg:aan päivässä. Mitään ihan ihmeellistä ei tapahtunut. Huimailu jonkin verran paheni, mutta ei vieläkään mitään pelottavaa. Kahden viikon päästä tiputin annoksen  5 mg:aan (eli 1/4 -osa normaaliannoksestani).
Viikko meni ihan hyvin, mutta sitten BOOM!! Oireet pahenivat oikein huolella. Huimaus ja "napsunta" on jatkuvaa. Ne eivät edelleenkään mua haittaa oikeastaan yhtään, mutta nyt on kahtena päivänä tullut kesken duunin (koodaamisen) sellainen totaalinen "aivosippi". Ihan kuin akku hyytyisi jostain koneesta. Aivot vaan sippaa. Tosin molemmissa tapauksissa on alla ollut yli kymmenen tuntia töitä.

Sepramin alasajoon liittyy usein se, että alkuperäiset oireet palaavat hetkeksi. Toivottavasti tämä on sitä. Annostusta en nosta takaisin päin vaikka henki menisi. No kattellaan miten kevät taittuu ja miten Sepram-koukun kanssa käy. Ainakin mä oon oikea mies tähän puuhaan kun tappelen mielelläni milloin mitäkin vastaan =)

KEVÄTTÄ PUKKAA - TAISTELKAA JOTAKIN VASTAAN TAI JONKUN PUOLESTA !!!

~ Hogane ~

5 thoughts on “Sepramilla ja ilman

  1. Hogane

    Nyt on mennyt jo kevät ja kesä ilman Sepramia. Oikeestaan kaikki oireet kadonneet. Ihan satunnaisia säkäreitä joskus, mutta pääasiassa homma on taputeltu =)
    Jos vaan elämäntilanne sallii niin en kehoita ketään syömään "varmuuden vuoksi" Sepramia. Kyllä siitä eroon pääsee kun vaan sinnittelee

    ~ Hogane ~

    Vastaa
  2. Hogane

    Ihan tiedoksi, että nyt on kaikki vierotusoireet ohi. Mutta edelleen ollaan tässä 5 mg:ssä. Tiputtelen nollille kunhan päästään vähän kevättä pidemmälle =)

    Vastaa
  3. Hogane

    En tiedä lukeeko kukaan lääkepakkauksen tuoteselosteita. Niihin voi kirjoittaa ihan mitä vaan. Siis täysin vastakkaisia mahdollisia oireita tyyliin: "Tämä laastari voi estää verenvuotoa tai joissakin tapauksissa lisätä sitä".
    Missään muussa busineksessa tämmöinen ei olisi mahdollista. Autoja olisi aika paha myydä sanomalla kiihtyvyyden oleva nollasta sataan alle viisi sekuntia, mutta jossain tapauksissa vuoden.

    No lukekaa huviksenne Sepramin tuoteseloste. Sieltä löytyy esimerkiksi tämä pari mahdollisista haittavaikutuksista:
    - miehillä voi olla ejakulaatio- ja erektio-ongelmia
    - kivuliaat erektiot, maidoneritys (miehet)

    Eli ei stondaa tai sitten stondaa niin, että sattuu. Jos ei kumpikaan niin voit kuitenkin imettää lasta kun mami on jumpassa =D

    Vastaa
    1. Hogane

      Tänks Rele,

      nyt vartioidaan asemia tässä viiden mg:n parkissa. Kerään hetken ruutia ja venaan, että nikotiinin vieroitusoireet loppuisivat kokonaan (jo kolme viikkoa totaalikieltäytyjänä takana). Käyn sitten taas vähentelemään =)
      Nää tuplavieroitusoireet + haastava duuni on ihan killeri-kombo. Ei voi suositella =D
      Eilen tökki yksi koodinpätkä - vain mun zeniläinen malttini (vika prosentti oli juuri silloin käytössä) esti mua lyömästä nyrkkiä läppärin läpi =D

      Nyt on vaikeeta - piip piip =)

      ~ Hogane ~

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *