Siirry sisältöön

Haukoista ennustamisen taito

Keskuspuiston haukansmyygaajat

Tutustuin Iirikseksi ja Skäfäksi nimeämiini Keskuspuiston kanahaukkoihin aivan sattumalta viitisen vuotta sitten. Kävelin Topin kanssa metsäisellä kalliolla lähellä Laakson ratsastuskenttää kun Topia kohti syöksyi aikas buli petolintu. En tiedä harkitsiko Iiris Topia huikopalaksi poikasilleen, mutta se kurvasi kuitenkin takaisin puiden latvustoon metrin Topin yläpuolelta. Topi, joka oli tapahtumahetkellä irti, ei koko tapausta huomannut. Se nuuhki metsän tuoksuja niin touhukkaana, että olisi kyllä kyytiin lähtenyt jos ei olisi liian suureksi saaliiksi osoittautunut. Tuosta tapahtumasta lähti käyntiin mun ja Topin yhteinen uusi harrastus - kanahaukkojen smyygailu.

 

Kiinnostus näihin isoihin petolintuihin alkoi jo lapsuudessa. Kesäisin kiikaroitiin faijan kanssa kanahaukkoja mökillämme Orimattilassa. Aikoinaan kanahaukoista maksettiin tapporahaa ja koko kanta melkein tuhottiin. Mulle niissä oli jotain uljasta ja kiehtovaa. Faija veisteli taltoillaan mulle aikoinaan synttärilahjaksikin kuvan uljaasta petolinnusta, josta mulla ei nyt satu olemaan mukana parempaa kuvaa.

Lintu liitelevi nuolen osoittamassa suunnassa =)

Seuraavilla lenkeillä Topin kanssa kuljettiin sitten silleen, että koiruus kulki kuono maassa ja meitsi tähyili puiden latvustoja - halusin etsiä kanahaukkojen pesän. Aina välillä pysähdyttiin kuuntelemaan haukkojen kikitystä ja suunnistettiin sitten ääntä kohti. Yhtenä päivänä sitten pesä löytyi. Varmaan vuosikymmeniä vanha jättimäinen pesä oli korkean männyn oksanhaarassa. Sen juurelta löytyi kasa luita. Vaikken mikään biologi olekaan, niin totesin pesässä budjaavien ruokavalioon kuuluvan ainakin citykanit ja lokit. Jatkossa alkoi lenkeillä kulkemaan kamera messissä ja kuvia haukoista alkoi kertymään.

Kuvia - en sanonut, että hyviä =)

Pian näistä Topin, mun ja kanahaukkojen kohtaamisista alkoi tulla jokapäiväisiä. Mentiin aina Keskuspuistoon ihan haukkojen takia. Koska mulla on taipumus jonkinlaiseen urbaaniin shamanismiin, niin ajattelin, että haukkojen kohtaaminen oli aina hyvä merkki. Montaa kertaa ei metsästä palattu ennen kuin Iiris tai Skäfä oli bongattu.

 

En tiedä opittiinko me Topin kanssa liikkumaan hiljempaa vai tottuiko haukat meihin, mutta me päästiin koko ajan lähemmäksi niitä. Topikin tajusi millä asialla oltiin. Mä aina leikilläni (oikeesti tosissaan) sanoin Topille jo metsän reunalla, että "Etsi Topi haukat". Monta kertaa istuttiin sitten hiljaa vierekkäin Topin kanssa ja vaan tuijoteltiin puussa istuvaa tai pesään risuja roudaavaa haukkaa.

On se komia epeli

Haukkojen tavat alkoivat käydä pian tutuiksi. Tiesin missä ne metsästelee ja opin kuuntelemaan niiden viestintää toisilleen. Helpointa saalista haukoille näytti olevan pulut. Niitä ne kävi hakemassa Stadikan ympäristöstä. Kun pulu oli kynsissä ne lensivät takaisin pesän lähistölle lounaalle. Välillä pulua popsittiin puunoksalla ja joskus kiven nokassa.
Vähän säistä riippuen haukat ilmestyy pesälleen usein jo helmikuussa. Ne pörrää siinä aikansa ja katoavat taas jonnekin jos pakkanen kiristyy. Tänä vuonna en ole vielä haukkoja käynyt moikkaamassa, mutta eiköhän ne siellä jo puuhaile. Kanahaukat käyttävät samaa pesää vuodesta toiseen.

Tulipahan muuten nuo kanahaukat kirjailtua myös ensimmäiseen Foka kirjaani "Rypsisade". Siinä Foka vie ensimmäisillä treffeillä Miian kanahaukan pesälle. Muuta pesää niillä treffeillä Foka ei kyllä sitten nähnytkään =D

Iiris popsii pulua

Kerran sitten oltiin taas metsässä Topin kanssa kun hoksittiin Iiris lounaalla kiven päällä. Näytin Topille haukan ja sanoin, että nyt mennään ihan iisisti lähemmäksi. Me mentiin ehkä kolmen tai neljän metrin päähän ja käytiin siihen kattelemaan. Iiris lopetti hetkeksi ruokailun ja katteli meitä. Minuutti tuijoteltiin toisiamme. Veikkaan, että neiti tunnisti meidät ja se alkoi taas syömään. Oltiin siinä Topin kanssa ainakin viisitoista minuuttia. Tietenkään järkkärikamera ei ollut matkassa. Pidin tätä hienoa hetkeä kuitenkin merkittävänä hyvänä enteenä =)

Asuin tässä kolmisen vuotta Laajasalossa. Vaikka merenrannalla kävely olikin kivaa vaihtelua, niin vähän tuli haukkakaiffareita ikävä. Eräänä päivänä sitten kuulin lenkillä varisparven möykkäämistä. Ensimmäinen  ajatus oli, että olisiko huuhkaja eksynyt saarelle. Lähdettiin Topin kanssa tsekkaamaan puunoksilla rääkyvien varisten meininkiä ja kuinka ollakaan - syy olikin kanahaukka, joka oli napannut yhden variksen parvesta. Haukka nokki aikansa saalistaan ja lähti sitten lentämään kohti Santahaminaa saaliinsa kanssa. Tämä toistui sitten muutaman kerran parin viikon aikana. Olin iloinen siitä, ettei kanahaukkojen näkeminen ollut kokonaan poistunut Topin ja mun elämästä.

Huuhkajasta ennustaminen ja pökrännyt haukka

Huuhkaja ei liene hyvä merkki

Kerran löydettiin sitten huuhkaja Keskuspuistosta samalla tavalla varisten avulla. Istuttiin Topin kanssa yli tunti odottaen, että se lähtisi lentoon. Ikävä kyllä parempaa kuvaa en siitä saanut. Meinasi nimittäin tulla paskat housuun kun se lähtikin tulemaan suoraan mua ja Topia kohti =D
Muutenkaan en pidä noin lähtökohtaisesti huuhkajaa mitenkään onnea tuovana enteenä. Ainakaan suomalaiselle futikselle se ei ole menestystä tuottanut.

Muutama päivä sitten kävelin Topin kanssa kun yhtäkkiä kuului kaamea helähdys. Kanahaukka oli lentänyt lasitetun parvekkeen ikkunaan ja istui lanttu sekaisin hangella. Siivet tohottivat hassuissa asennoissa ja haukka ravisteli päätään ihmeissään. Tätä kirjoittaessani mietin, että mikähän enne tollainen pöllähtänyt haukka sitten on. Ehkäpä se vaan on niin, että jos elämä joskus vähän paukauttaa ottakäpärähän, niin ei muuta uudestaan ylös ja siivet alle =)

Kevättä pukkaa - nyt painetaan menemään vahvasti

~ Hogane ~

Kaveri, jonka rakkautta en aina ansaitse

Tiedät mitä uskollisuus on jos omistat koiran

Espoolaisella kasvattajalla oli kahdeksan vuotta sitten beagle-pentue, jota menimme perheen kanssa katsomaan kaverilta saadun vihjeen perässä. Pienet luppakorvaiset pennut pomppivat kömpelösti nurmikolla kaatuen välillä kuonolleen suhteettoman ison päänsä painosta. Myöhemmin Topiksi nimetty pikkukaveri tuli innolla repimään lenkkarieni nauhoja muiden puuhatessa kauempana. Topilla oli hauska salmiakkikuvio keskellä selkää ja se tuntui viestivän pientä häntäänsä heiluttaen, että mä voisin muuttaa teille asumaan. Näin myös tapahtui.
Pikkukaveri vei koko perheen sydämen. Kotona Topia odotti kaksi kissaa, jotka ottivat uuden perheenjäsenen aika iisisti vastaan ilman sen suurempaa draamaa.

Topi oli perheemme ensimmäinen koira. Aloimme innolla selailla kasvatusoppaita ja Topi osoittautuikin oikein oppivaiseksi ja joviaaliksi tapaukseksi. Kauhutarinat kaiken rikkovista koiranpennuista eivät voineet olla enemmän väärässä. Topi ei purrut kenkiä sen enempää kuin mitään muutakaan. Paitsi yhden täsmäiskun se pentuna teki. Olin juuri asentanut Elisan Viihdepaketin mukana tulleet härpäkkeet ja vedellyt kaapelit pitkin seinustoja kun telkkari yhtäkkiä pimeni. Katsoin taakseni ja Topi seisoi keskellä lattiaa poikki purtu antennijohto suussa =D

Valmiina kynsienleikkuuseen =)

Saimme kasvattajalta hyvät neuvot pennun kouluttamiseen. Ehkä paras neuvo oli opettaa koiralle käsky "Jätä". Monikäyttöisellä käskyllä pystyi kontrolloimaan lähes kaikkia ei-toivottuja puuhia mitä beaglen pentu nyt voi keksiä.
Toinen hyvä neuvo oli totuttaa pentu kynsienleikkaamisen heti ja tehdä siitä "mukava" kokemus palkitsemisineen. Opetin Topin menemään kynsienleikkuuta varten sohvan päätyyn odottamaan ja vielä tänäkin päivänä pelkkä saksien esiinotto yhdistyy Topin päässä kohta saatavaan herkkupalkintoon.

Aluksi kyselin myös kasvatusneuvoja netistä beagle-sivustoilta. Sain melko paljon kuitteja siitä, ettei beagle kuulu kaupunkiin tai ainakin olisi syytä painua heti ostamaan maastopuku ja haulikko. Ratkaisin asian jättämällä haulikkopolvilla istuvat neuvojat omalle ruudinsavulle haisevalle saitilleen.
Elämä Topin kanssa sujui smuutisti ja lenkittäjiäkin pikkukaverille viiden hengen perheessä riitti.

Pojat Keskuspuistossa

Poitsit jäi kahdestaan

Kun avioliittoni exän kanssa päättyi jäimme Topin kanssa kahdestaan. Vuosien saatossa kohtasimme kahdestaan monenlaisia vaiheita. Vietimme kahdeksan kuukautta mökillä asustellen. Painoimme duunia Hertsigan konttorilla (Topilla on aina oma työtuoli tein sitten töitä officella tai kotona). Seikkailimme Keskuspuistossa kanahaukkojen elämää valokuvaten, ....
Topi osoittautui empaattiseksi kämppäkaveriksi, joka vaistoaa heti jos toinen on allapäin (tai kankkusessa). Vuosien saatossa Topi on lohduttanut elämän päähän (ja välillä munille) potkimaa isäntäänsä ja moni kaverini on myös hädän hetkellä saanut huomata Topin ymmärtävän ihmisten elämästä yllättävän paljon.

Topilla on tapana ottaa minut iloisesti häntä heiluen vastaan kun tulen ovesta sisään. Se kantaa aina eteiseen lahjan (lelun, kengän, kaukosäätimen, ..) ja ottaa minut vastaan kuin palaisin talvisodasta, vaikka olisin vain piipahtanut viemässä roskat.

"Hogane ja Topi"

Koiran uskollisuuteen ja kiintymykseen voi aina luottaa. Kun Japanissa puheeksi tulee uskollisuus, kerrotaan siellä usein tarina Hachiko koirasta. Jos syystä tai toisesta Hachikon tarina on mennyt ohi niin lue täältä. Hachiko koira odotti työpaikalla sairaskohtaukseen kuollutta isäntäänsä Shibyan juna-asemalla Japanissa yhdeksän vuotta. Tarinasta on myös tehty elokuva, jota yksikään koiranomistaja ei ilman nenäliinaa loppuun asti selviä. Japanissa on useilla juna-asemilla koirapatsas Hachikon muistoa kunnioittamassa.

Tarinoita koirista ja niiden uskomattomasta kiintymyksestä omistajiinsa on maailma pullollaan. Itse huomaan aivan liian usein ottavani tämän pohjattoman kiintymyksen ja rakkauden vähän itsestäänselvänä. On työkiireitä ja omat menemiset on aina niin hemmetin tärkeitä, että lenkit saattavat jäädä liian lyhyiksi. Tänä keväänä olen tehnyt taas koko joukon pläänejä, joissa keskipisteenä olen yllättäen Minä. Minun duuni, treenaaminen, terveys, ....

Nyt lisään joukkoon uuden pläänin. Lupaan huomioida Topia paremmin ja pistellä nyt ainakin kymmenen tuhatta askelta päivässä yhteistä ulkoilua =)

Koitetaan pitää hyvää huolta näistä meidän nelijalkaisista kaiffareista. Ulkoillaan enemmän - kerätään paskat talteen ja porskutetaan häntä vipattaen kevättä kohti =D

~ Hogane ~

Topi vai onko sittenkin Foka-kirjojen Japi =)