Siirry sisältöön

Taas pistetään äijiä kuntoon

Kesä mennä hujahti. Ei ihan paras, mutta meni jo. Uusi duuni pisti osaamisen tiukille ja uutta piti opetella. Onneksi vielä lamppu pelaa ja uuttakin osaamista tarttuu. Ruutia ei riittänyt treenaamiseen ja kunto vähän pojilla repsahti. Taas on Hogasella ja Topilla kuntokuuri edessä.
Syksy on ollut mulle aina ajankohta, jolloin saan muutosruutia kehiin. Jo vuosikymmeniä olen ollut parhaassa kondiksessa joulu-tammikuussa. Katotaanpa jos syyskuuri taas lähtis käyntiin. Päätavoitteet on tiputtaa nikotiini kaikissa muodoissaan ulos mun elämästä, pitää korkki kiinni ja vääntää tää tomumaja taas kerran säädylliseen sheippiin. Mutta ei hätää - mulla plääni =)

Se ettei tee jotain - ei ole tekemistä.

En laske esimerkiksi ilman bisseä olemista tekemiseksi. Ihminen ei saavuta mitään olemalla tekemättä jotain. Jostain kieltäytyminen voi olla erittäinkin hyödyllistä ja terveellistä, mutta mitään uutta ei vielä synny. Asiat tapahtuu ja muuttuu tekemällä. Siksi en aio keskittyä asioihin, joista koitan pitäytyä (spaddu, algumahooli tai epäterveellinen safka). Ei ole kovin mielekästä tehdä tänne päivämerkintöjä tyyliin: tänään en syönyt jätskiä, pizzaa, hattaroita, tuulihattuja, suklaata, vehnäjauhoa, fariinisokeria, tupakantumppeja tai pikkulapsia. Noups. Yhtä vähän olisi järkeä poustailla ettei tullut tänäänkään juotua olutta, kossua, bensaa tai kuravettä. Kieltäymyksellä on osansa muutoksessa, mutta aion keskittyä tekoihin.

Kolme viidestä systeemi taas käyttöön

Pistän taas käyttöön viisi judeemia, joista on tehtävä vähintään kolmea päivässä. Duunia en näihin luonnollisesti sisällytä - se on annettu tekijä. Mutta näistä aletaan kokkaamaan hyviä, aktiivisia ja kehittäviä päiviä syksyyn:

1) Lukeminen
Vähintään 50 sivua päivässä jotain kehittävää lukemista.

2) Kirjoittaminen
Vähintään muutama sivu päivässä Foka kolmosta, josta ei enää paljon puutu. Lisäksi mulla on toinenkin kirja vaiheissa. Siitä myöhemmin lisää.

3) Punttia kehiin
Kun mulla nyt kerran on kuntosali himassa niin mitäs jos koittais taas pakata ruutia koneeseen.

4) Kitaran kesytys jatkukoon
Ikuisuusprojekti, mutta ei vielä luovuteta. Vielä mä noi mun kepit kesytän =)

5) Topin kanssa pitempiä lenkkejä
Otan nyt aluksi tavoitteeksi maltilliset 12 tuhatta askelta päivässä. Pääsee Topikin nopeesti kuntoon kun pistellään lenkkeihin vauhtia ja pituutta lisää.

Ilman tavoitteita ei ainakaan tapahdu mitään, joten näillä lähetään liikkeelle.
Nähtäväksi jää kuinka tiheellä syklillä jaksan päiväkirjaa pidellä, mutta kattellaan nyt. Uskon kuitenkin, että vähän ryhdikkäämpää kuvasettiä on tulossa.

Muistakaa pelata kovaa ja tavoitella asioita: Potta päähän ja kiekko jäähän dudet!!

Ken jaksaa veivaa veivaa

~ Hogane ~

Kaveri, jonka rakkautta en aina ansaitse

Tiedät mitä uskollisuus on jos omistat koiran

Espoolaisella kasvattajalla oli kahdeksan vuotta sitten beagle-pentue, jota menimme perheen kanssa katsomaan kaverilta saadun vihjeen perässä. Pienet luppakorvaiset pennut pomppivat kömpelösti nurmikolla kaatuen välillä kuonolleen suhteettoman ison päänsä painosta. Myöhemmin Topiksi nimetty pikkukaveri tuli innolla repimään lenkkarieni nauhoja muiden puuhatessa kauempana. Topilla oli hauska salmiakkikuvio keskellä selkää ja se tuntui viestivän pientä häntäänsä heiluttaen, että mä voisin muuttaa teille asumaan. Näin myös tapahtui.
Pikkukaveri vei koko perheen sydämen. Kotona Topia odotti kaksi kissaa, jotka ottivat uuden perheenjäsenen aika iisisti vastaan ilman sen suurempaa draamaa.

Topi oli perheemme ensimmäinen koira. Aloimme innolla selailla kasvatusoppaita ja Topi osoittautuikin oikein oppivaiseksi ja joviaaliksi tapaukseksi. Kauhutarinat kaiken rikkovista koiranpennuista eivät voineet olla enemmän väärässä. Topi ei purrut kenkiä sen enempää kuin mitään muutakaan. Paitsi yhden täsmäiskun se pentuna teki. Olin juuri asentanut Elisan Viihdepaketin mukana tulleet härpäkkeet ja vedellyt kaapelit pitkin seinustoja kun telkkari yhtäkkiä pimeni. Katsoin taakseni ja Topi seisoi keskellä lattiaa poikki purtu antennijohto suussa =D

Valmiina kynsienleikkuuseen =)

Saimme kasvattajalta hyvät neuvot pennun kouluttamiseen. Ehkä paras neuvo oli opettaa koiralle käsky "Jätä". Monikäyttöisellä käskyllä pystyi kontrolloimaan lähes kaikkia ei-toivottuja puuhia mitä beaglen pentu nyt voi keksiä.
Toinen hyvä neuvo oli totuttaa pentu kynsienleikkaamisen heti ja tehdä siitä "mukava" kokemus palkitsemisineen. Opetin Topin menemään kynsienleikkuuta varten sohvan päätyyn odottamaan ja vielä tänäkin päivänä pelkkä saksien esiinotto yhdistyy Topin päässä kohta saatavaan herkkupalkintoon.

Aluksi kyselin myös kasvatusneuvoja netistä beagle-sivustoilta. Sain melko paljon kuitteja siitä, ettei beagle kuulu kaupunkiin tai ainakin olisi syytä painua heti ostamaan maastopuku ja haulikko. Ratkaisin asian jättämällä haulikkopolvilla istuvat neuvojat omalle ruudinsavulle haisevalle saitilleen.
Elämä Topin kanssa sujui smuutisti ja lenkittäjiäkin pikkukaverille viiden hengen perheessä riitti.

Pojat Keskuspuistossa

Poitsit jäi kahdestaan

Kun avioliittoni exän kanssa päättyi jäimme Topin kanssa kahdestaan. Vuosien saatossa kohtasimme kahdestaan monenlaisia vaiheita. Vietimme kahdeksan kuukautta mökillä asustellen. Painoimme duunia Hertsigan konttorilla (Topilla on aina oma työtuoli tein sitten töitä officella tai kotona). Seikkailimme Keskuspuistossa kanahaukkojen elämää valokuvaten, ....
Topi osoittautui empaattiseksi kämppäkaveriksi, joka vaistoaa heti jos toinen on allapäin (tai kankkusessa). Vuosien saatossa Topi on lohduttanut elämän päähän (ja välillä munille) potkimaa isäntäänsä ja moni kaverini on myös hädän hetkellä saanut huomata Topin ymmärtävän ihmisten elämästä yllättävän paljon.

Topilla on tapana ottaa minut iloisesti häntä heiluen vastaan kun tulen ovesta sisään. Se kantaa aina eteiseen lahjan (lelun, kengän, kaukosäätimen, ..) ja ottaa minut vastaan kuin palaisin talvisodasta, vaikka olisin vain piipahtanut viemässä roskat.

"Hogane ja Topi"

Koiran uskollisuuteen ja kiintymykseen voi aina luottaa. Kun Japanissa puheeksi tulee uskollisuus, kerrotaan siellä usein tarina Hachiko koirasta. Jos syystä tai toisesta Hachikon tarina on mennyt ohi niin lue täältä. Hachiko koira odotti työpaikalla sairaskohtaukseen kuollutta isäntäänsä Shibyan juna-asemalla Japanissa yhdeksän vuotta. Tarinasta on myös tehty elokuva, jota yksikään koiranomistaja ei ilman nenäliinaa loppuun asti selviä. Japanissa on useilla juna-asemilla koirapatsas Hachikon muistoa kunnioittamassa.

Tarinoita koirista ja niiden uskomattomasta kiintymyksestä omistajiinsa on maailma pullollaan. Itse huomaan aivan liian usein ottavani tämän pohjattoman kiintymyksen ja rakkauden vähän itsestäänselvänä. On työkiireitä ja omat menemiset on aina niin hemmetin tärkeitä, että lenkit saattavat jäädä liian lyhyiksi. Tänä keväänä olen tehnyt taas koko joukon pläänejä, joissa keskipisteenä olen yllättäen Minä. Minun duuni, treenaaminen, terveys, ....

Nyt lisään joukkoon uuden pläänin. Lupaan huomioida Topia paremmin ja pistellä nyt ainakin kymmenen tuhatta askelta päivässä yhteistä ulkoilua =)

Koitetaan pitää hyvää huolta näistä meidän nelijalkaisista kaiffareista. Ulkoillaan enemmän - kerätään paskat talteen ja porskutetaan häntä vipattaen kevättä kohti =D

~ Hogane ~

Topi vai onko sittenkin Foka-kirjojen Japi =)

 

Mulla on aina plääni

Peruskoulun päästötodistukseni lukuaineiden keskiarvo oli muistaakseni 5.4. Fysian ja kemiikan maikan näin ekan kerran kun se kertoi mulle, että ehdot paukahtaa molemmista. Sen tunnit oli perjantaisin. Mä en juurikaan käynyt perjantaisin koulua. Nuoruus meni nuoruuden ja urheilun merkeissä.
Opiskelemaan aloin vasta täytettyäni kaksikymmentäviisi. Mutta sitten myös aloin opiskelemaan. Tein ensimmäisen pläänin elämässäni ja aloin määrätietoisesti noudattamaan sitä. Ensin nostin parissa kuukaudessa nipun päästötodistuksen vitosia kympeiksi. Siitä Malmin kauppaopiston kautta sitten kauppakorkeakouluun. Melko pian olin pörssiyhtiön myyntijohtaja ja sen suurimpia omistajia. Näiden vuosien aikana opin tekemään pläänejä.

 

Kaikki mun kaverit ovat kuulleet kymmeniä kertoja mun tokaisevan

Mulla on aina plääni

Näitä pläänejä on aina useita yhtaikaa. Osa koskee terveyttä, osa duuneja tai milloin mitäkin, mutta aina niitä on. Ja läheskään aina nämä pläänini eivät toteudu. Mutta itse koen oleellisemmaksi sen, että pläänejä on. Se on kuitenkin merkki siitä, että vielä yhden mäen yli dallataan ja periksi ei olla annettu. Ihminen ilman plääniä on jo hyvää vauhtia menettämässä pelin.

"Kaksi tai kolme viidestä"  -systeemini

Mun päiväthän menee duunin merkeissä, joten treenaaminen ja muut puuhat täytyy hoitaa duunin lisäksi. Mulla on muutamia hankkeita, jotka vaativat pitkäjänteistä duunia, mutta aikaa niille ei todellakaan ole yhtään liikaa.

1) Kirjoittaminen
Aloitin kirjoittamisen ihan hetken päähänpistosta. Kuukaudessa idean syntymisestä oli ensimmäinen Foka kirja skrivattu. Rypsisade oli monelta osin raakile, mutta mulle ainut mikä merkitsi oli se, että tajusin tykkääväni kirjoittamisesta. Toinen kirjani Hammurabin hengessä oli jo parempi. Tavoitteenani on parantaa kirja kirjalta.

2) Lukeminen
Kirjoittajana on vaikea kehittyä lukematta paljon. Yritän lukea 50 sivua päivässä jos mahdollista.

3) Kitaran soitto
Olen aina halunnut oppia soittamaan kitaraa. Homma on edelleen tulilla.

4) Punttitreeni
Yritän mahdollisimman usein löytää kolme varttia punttitreeniin.

5) Karate ja venyttely
Vaikka karaten ensiaskelista on jo yli neljäkymmentä vuotta, vaatii taitotason ylläpitäminen edelleen harjoittelua.

Olen jo jonkin aikaa toteuttanut "kaksi tai kolme viidestä" -ohjelmaani. Idea on siis tehdä joka päivä vähintään kahta edellä listatuista asioista. On sattunut sellaisiakin viikonlopun päiviä, että olen mahduttanut päivääni vähän kaikkia viittä, mutta yleensä kaksi tai kolme onnistuu. Osa elementeistä kehittää kroppaa - osa nuppia. Näin systeemissä voi pysyä vaikka olisi viikon flunssassa tms.
Tämä harjoittelusysteemi ei oikeastaan ole ihan puhdas plääni siinä mielessä kuin minä sanaa käytän. Mutta siinä pysyminen takaa kuitenkin sen, että vuoden päästä olen kehittynyt kaikissa noissa osatekijöissä.

Mulle plääni on suunnitelma jonkin tavoitteen saavuttamiksi. Mutta se on enemmän sitoutumista tavoitteen saavuttamiseen kuin on kartta sen toteuttamiseen. Mulla on myös pläänejä, joihin liittyy ihan konkreettisia tavoitteita, vaikka ihan tarkka toteuttamismalli on vielä täysin hakusessa. Pisimmän aikajänteet ovat tasolla 3 - 5 vuotta. Mutta niistä en ainakaan vielä avaudu. Ehkä kerron sitten kun ne on saavutettu.

Suosittelen kuitenkin tota edellä kuvattua harjoittelusysteemiä ihan kaikille. Valitse asioita joissa haluat kehittyä ja ala kehittämään niitä pieninä palasina päivittäin. Tulet yllättymään miten hyvin homma toimii ja miten helppo siihen on sitoutua.

No nyt on alettava painamaan oikeita töitä.

Tsemiä kaikille - kevättä pukkaa =)

~ Hogane ~