Siirry sisältöön

Kaveri, jonka rakkautta en aina ansaitse

Tiedät mitä uskollisuus on jos omistat koiran

Espoolaisella kasvattajalla oli kahdeksan vuotta sitten beagle-pentue, jota menimme perheen kanssa katsomaan kaverilta saadun vihjeen perässä. Pienet luppakorvaiset pennut pomppivat kömpelösti nurmikolla kaatuen välillä kuonolleen suhteettoman ison päänsä painosta. Myöhemmin Topiksi nimetty pikkukaveri tuli innolla repimään lenkkarieni nauhoja muiden puuhatessa kauempana. Topilla oli hauska salmiakkikuvio keskellä selkää ja se tuntui viestivän pientä häntäänsä heiluttaen, että mä voisin muuttaa teille asumaan. Näin myös tapahtui.
Pikkukaveri vei koko perheen sydämen. Kotona Topia odotti kaksi kissaa, jotka ottivat uuden perheenjäsenen aika iisisti vastaan ilman sen suurempaa draamaa.

Topi oli perheemme ensimmäinen koira. Aloimme innolla selailla kasvatusoppaita ja Topi osoittautuikin oikein oppivaiseksi ja joviaaliksi tapaukseksi. Kauhutarinat kaiken rikkovista koiranpennuista eivät voineet olla enemmän väärässä. Topi ei purrut kenkiä sen enempää kuin mitään muutakaan. Paitsi yhden täsmäiskun se pentuna teki. Olin juuri asentanut Elisan Viihdepaketin mukana tulleet härpäkkeet ja vedellyt kaapelit pitkin seinustoja kun telkkari yhtäkkiä pimeni. Katsoin taakseni ja Topi seisoi keskellä lattiaa poikki purtu antennijohto suussa =D

Valmiina kynsienleikkuuseen =)

Saimme kasvattajalta hyvät neuvot pennun kouluttamiseen. Ehkä paras neuvo oli opettaa koiralle käsky "Jätä". Monikäyttöisellä käskyllä pystyi kontrolloimaan lähes kaikkia ei-toivottuja puuhia mitä beaglen pentu nyt voi keksiä.
Toinen hyvä neuvo oli totuttaa pentu kynsienleikkaamisen heti ja tehdä siitä "mukava" kokemus palkitsemisineen. Opetin Topin menemään kynsienleikkuuta varten sohvan päätyyn odottamaan ja vielä tänäkin päivänä pelkkä saksien esiinotto yhdistyy Topin päässä kohta saatavaan herkkupalkintoon.

Aluksi kyselin myös kasvatusneuvoja netistä beagle-sivustoilta. Sain melko paljon kuitteja siitä, ettei beagle kuulu kaupunkiin tai ainakin olisi syytä painua heti ostamaan maastopuku ja haulikko. Ratkaisin asian jättämällä haulikkopolvilla istuvat neuvojat omalle ruudinsavulle haisevalle saitilleen.
Elämä Topin kanssa sujui smuutisti ja lenkittäjiäkin pikkukaverille viiden hengen perheessä riitti.

Pojat Keskuspuistossa

Poitsit jäi kahdestaan

Kun avioliittoni exän kanssa päättyi jäimme Topin kanssa kahdestaan. Vuosien saatossa kohtasimme kahdestaan monenlaisia vaiheita. Vietimme kahdeksan kuukautta mökillä asustellen. Painoimme duunia Hertsigan konttorilla (Topilla on aina oma työtuoli tein sitten töitä officella tai kotona). Seikkailimme Keskuspuistossa kanahaukkojen elämää valokuvaten, ....
Topi osoittautui empaattiseksi kämppäkaveriksi, joka vaistoaa heti jos toinen on allapäin (tai kankkusessa). Vuosien saatossa Topi on lohduttanut elämän päähän (ja välillä munille) potkimaa isäntäänsä ja moni kaverini on myös hädän hetkellä saanut huomata Topin ymmärtävän ihmisten elämästä yllättävän paljon.

Topilla on tapana ottaa minut iloisesti häntä heiluen vastaan kun tulen ovesta sisään. Se kantaa aina eteiseen lahjan (lelun, kengän, kaukosäätimen, ..) ja ottaa minut vastaan kuin palaisin talvisodasta, vaikka olisin vain piipahtanut viemässä roskat.

"Hogane ja Topi"

Koiran uskollisuuteen ja kiintymykseen voi aina luottaa. Kun Japanissa puheeksi tulee uskollisuus, kerrotaan siellä usein tarina Hachiko koirasta. Jos syystä tai toisesta Hachikon tarina on mennyt ohi niin lue täältä. Hachiko koira odotti työpaikalla sairaskohtaukseen kuollutta isäntäänsä Shibyan juna-asemalla Japanissa yhdeksän vuotta. Tarinasta on myös tehty elokuva, jota yksikään koiranomistaja ei ilman nenäliinaa loppuun asti selviä. Japanissa on useilla juna-asemilla koirapatsas Hachikon muistoa kunnioittamassa.

Tarinoita koirista ja niiden uskomattomasta kiintymyksestä omistajiinsa on maailma pullollaan. Itse huomaan aivan liian usein ottavani tämän pohjattoman kiintymyksen ja rakkauden vähän itsestäänselvänä. On työkiireitä ja omat menemiset on aina niin hemmetin tärkeitä, että lenkit saattavat jäädä liian lyhyiksi. Tänä keväänä olen tehnyt taas koko joukon pläänejä, joissa keskipisteenä olen yllättäen Minä. Minun duuni, treenaaminen, terveys, ....

Nyt lisään joukkoon uuden pläänin. Lupaan huomioida Topia paremmin ja pistellä nyt ainakin kymmenen tuhatta askelta päivässä yhteistä ulkoilua =)

Koitetaan pitää hyvää huolta näistä meidän nelijalkaisista kaiffareista. Ulkoillaan enemmän - kerätään paskat talteen ja porskutetaan häntä vipattaen kevättä kohti =D

~ Hogane ~

Topi vai onko sittenkin Foka-kirjojen Japi =)

 

Dodii - blogia buggaa

Mulla on aina tarpeen tullen ollut tapana käyttää sanontaa:

Jokaisella miehellä on kaksi asiaa; selitys ja perseenreikä 

Näinhän se on. Tosin voisi tuon muotoilla myös asuun "kolme asiaa", joista kolmas olisi sitten mielipide. Ikääntymisen myötä olen havainnut muuttuvani oikeaksi mielipideautomaatiksi. Niitä muodostaessani en vaivaudu useinkaan asiaa syvällisemmin tutkimaan, vaan nykäisen vankkumattoman mielipiteeni ihan piposta ja olen aivan helvetin hämmästynyt jos kaikki eivät sitä jaa =)
Twitteriin viisauteni ovat liian pitkiä. Facebookissa ne eivät saa ansaitsemaansa laajaa hyväksyntää ja ylistystä pienen kaveripiirin vuoksi (tehkää vapaasti johtopäätöksiä mahdollisista korrelaatioista).
Instagramissakin olen, mutta pidän kuitenkin tekstiäni parempana kuin selfie-tarjontaani, joten sekään ei oikein sovellu kansanvalistustyöhöni. Siis siksi tämä blogi.

Kevättä pukkaa =)

Blogin aihepiiri

Asioita ja niihin liittyviä mielipiteitä tulen muodostamaan ihan mistä huvittaa (olen ymmärtänyt, että menestyvän blogin ei tule keskittyä yhtään mihinkään asiaan). Voin kuitenkin mainita joitain asioita, joita ei tulla todennäköisesti käsittelemään:
- muoti
- matkailu
- kosmetiikka ja kauneus
- sisustus
- ravit
- ralli
- Salatut elämät
- Kauniit ja rohkeat

 

Sen sijaan voisin kuvitella kirjoittavani kirjoittamisesta, viiskymppisen äijän kasvukivuista (osa poikii punttisalilta -osa elämästä noin muuten), kamppailulajeista, poliitiikasta, yhteiskunnasta, uskonnoista, yrittämisestä, naisista, terveydestä, liikunnasta, ruokavaliosta, ...

Saattaa myös käydä niin, että kirjoituksista muodostuu osittain päiväkirjatyylisiä ylöskirjailuja, joiden ohessa sitten haukun jonkun asian tai ihmisen. Tai kehun. Riippuu varmaankin siitä millainen happi aamusta on. Tänään nuppi vähän kireellä johtuen syystä

Röökilakko

Nyt helmikuun alussa on nuppi vähän kireellä johtuen nikotiinista irroittaumisesta. Viimeisen röökin vedin keskiyöllä uutena vuotena. Sen jälkeen vähän vähentelin nikotiinia alas ensin nuuskalla ja sitten nikotiinipurkalla ja -tableteilla. Nyt on menossa päivä 12 täysin ilman nikotiinia. Vieroitusoireet tuntuvat vaan pahentuvan. Aivot huutaa koko ajan jotain. Ei siis mitenkään selvästi nikotiinia - vaan jotain. Hetkeksi saattaa auttaa kuppi mokkaa tai välipala, mutta pian huuto taas alkaa. Sitä on vaan nyt sitten kestettävä. Keskittymiskyky on aivan nollissa. Duunin teko läppärillä on tuskaa. Kymmenen minuutin välein tekee mieli lingota läppäri fönarista pihalle. Oloa ei mitenkään helpota se, että vierotan itseäni samalla SSRI-lääkkeestä. Tähän palailen ihan omassa stoorissaan =)

 

Kevättä kohti treenaten ja Topin kanssa lenkkeillen

Pojat heräilee 2.2.2018

Vaikka vieroitusoireet vähän vaivaa ja pitää pinnaa kireällä niin onneksi on lääkkeet tiedossa. Rakas kahdeksan vuotias beagleni Topi auttaa kahlaamaan vaikeistakin päivistä läpi. Se myös ulkoiluttaa säännöllisesti läppärin ääressä liikaa roikkuvaa isäntäänsä =)
Uudet huudit täällä itä-Pakilassa on jo nuuskittu ja muutamia vakkarireittejä ollaan keksitty. Muuten maailman leppoisin Topi vahtii piha-aluetta tarkasti ja smyygailee pihalla pomppivaa rusakkoa rinta rottingilla ja häntä väpättäen =)
Oloa parantaa myös päivittäinen treenaaminen (puntti ja karate) sekä terveelliseen perusruokaan keskittyvä ruokavalio.

Ulkona on kirkasta, linnut jo vähän livertelee, joten KEVÄTTÄ PUKKAA !!!

Nyt vaan reippaasti dudet ja kissat duunit purkkiin ja Suomi nousuun =)

~ Hogane ~

Seuraava bloggaus: Mulla on aina plääni »